Sethron

Hallitsija	Zeremor Granedath
Hallitusmuoto	Diktatuuri
Väestö	Sagiitit 90%, muita rotuja 10%
Kielet	Stansis 90%, muita kieliä 10%
Luonnonvarat	Metallit, kivet, puu
Tärkeimmät kauppatavarat	Ei ole
Uskonnot	Sagoin, Que'Anya, Chorin ja Mathor
Vauraus	Kohtalainen
Liittolaiset	Ei ole
Viholliset	Vaihtelee
Teknologian taso	Kehittynyt
Ilmasto	Lämmin

Sethroniin yleisesti liitettyjä mielikuvia ovat arvaamattomuus, laajentumishaluisuus ja kehitys. Sethron tunnetaan valtiona, jossa tapahtuu kaiken aikaa ja tilanteet ja olosuhteet saattavat muuttua hyvinkin nopeasti. Sethronin valtaväestöä ovat sagiitit ja muiden rotujen ja kansojen edustajilla ei ole käytännössä mitään oikeuksia.

Sethronissa pappistaikuus on yleisempää kuin velhotaikuus, mutta molempiin suhtaudutaan suopeasti ja ne nähdään tarpeellisina keinoina siinä missä miekka ja haarniskatkin.

Sethronin vaakunassa on kuvattuna tummansinisellä taustalla vihertävän surmatun lohikäärmeen yläpuolella hopeinen miekka ja tämän yläpuolella kultainen Sagoinin kruunu. Sagoinin kruunu edustaa kehitystä ja edistystä ja laajentumista. Miekka edustaa voimaa ja surmattu lohikäärme sagiittien voittoa lohikäärmeistä lohikäärmeiden uuden ajan lopulla.

Elinkeinot

Sethronin pääasiallisia elinkeinoja ovat kaivostoiminta ja metallien jalostus. Ei-kenenkään vuoriston laitamia täplittävät kaupungit ovat pääasiassa kaivoskaupunkeja, joissa tuotetaan valtavat määrät metalleja valtion tarpeisiin. Tuotanto on tehokasta ja hyvin organisoitua. Metallien sulattaminen vaatii valtavat määrät puuta ja tästä syystä kaivoskaupunkien ympäristöistä kaikki metsät on hakattu valtavien masuunien ruokkimiseen. Maaseudulla pääasiallisia elinkeinoja ovat maanviljely ja karjankasvatus. Varsinkin kaivoskaupunkien ympäristöt ovat täynnä maatiloja, jotka tuottavat viljaa, lihaa ja maitotuotteita kaupunkien tarpeisiin. Sethronilla ei ole valtioiden välisiä kauppasopimuksia naapurivaltioidensa kanssa, eikä täten myöskään virallista kaupankäyntiä. Yksittäiset ja itsenäiset kauppiaat ja kauppakaravaanit kuitenkin kulkevat ja harjoittavat kaupankäyntiä yli valtioiden rajojen.

Hallinto

Sethronin hallitusmuoto on diktatuuri. Hallitsijaa kutsutaan nimellä Amparthor ja hän on ehdoton yksinvaltias, jonka sana on laki ja hänen päätöksensä kyseenalaistamattomia. Kulloinenkin Amparthor hallitsee, kunnes ei ole enää kykenevä hoitamaan tehtäviään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vain kuolema tai katoaminen johtaa hallitsijan vaihtumiseen. Hänen tulee hallitsijaksi noustessaan valita viisi mahdollista seuraajaansa heti valtaan astuessaan. Tämä siltä varalta, että jokin yllättävä tapahtuma, kuten salamurha päättää hallitsijan valtakauden. Viiden mahdollisen seuraajan nimiä säilytetään Sagoinin temppelin uumenissa Zeramethin kaupungissa, joka on Sethronin hallinnollinen keskus. Temppeli sijaitsee kaupungin keskustassa sijaitsevan valtavan hallitsijan linnoituksen ytimessä. Historia on opettanut, että viisi nimeä on riittävä määrä, jotta valtion hallinta saadaan jatkumaan katkeamattomana. Ainoastaan Amparthor tietää valitsemiensa seuraajien nimet ja voi muuttaa nimilistaa tarpeen mukaan.

Jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma Morathoriksi kutsuttu hallitsija, joka vastaa kylän tai kaupungin asioista ja Amparthorin määräysten toimeenpanosta. Jokainen kylä ja kaupunki vastaa itse omasta järjestyksenvalvonnastaan. Lisäksi jokaisen kylän ja kaupungin on ylläpidettävä asukaslukuun suhteutetun kokoista armeijan varuskuntaa. Pienimmälläkin kylällä on siis ainakin jonkinlainen varuskunta ja armeijan yksikkö. Morathorien alaisuudessa toimii lukuisia alaisia, jotka hallitsevat kylien ja kaupunkien ympäristöjen maa-alueita, hoitavat verojen keräämisen ja vastaavat osaltaan Amparthorin määräysten noudattamisesta.

Lait Sethronissa ovat ankarat ja rangaistukset julmia ja niiden tarkoitus on antaa varoittava esimerkki, mitä tapahtuu, jos lakia rikotaan. Kuolemantuomiot pannaan aina täytäntöön julkisesti erityisellä niille tarkoitetulla mestaustorilla, jollainen löytyy jokaisesta kylästä ja kaupungista. Kuolemantuomittua yleensä kidutetaan julmasti ennen varsinaista telotusta. Rikoksia joista tuomitaan kuolemaan ovat muun muassa Amparthorin määräysten kyseenalaistaminen, salaliitto hallintoa vastaan, murha, toinen tuomio vähäisemmästä rikoksesta, kuten ryöstöstä tai vahingonteosta.

Muut kuin sagiitit ovat aina huonommassa asemassa, mikäli joutuvat Sethronilaisen tuomioistuimen eteen. Sagiiteille muut rodut ja kansat ovat aina alempiarvoisia. Yleensä rikoksista kiinniotetut muiden rotujen edustajat tuomitaan orjuuteen.

Historia

Sethron nimellä tunnettu valtio on sijainnut suunnilleen nykyisellä alueella Ei-kenenkään vuoriston laidalla ainakin vakauden ajan lopulta saakka ja mahdollisesti sagiitit ovat asuttaneet aluetta siitä lähtien, kun ihmiset ovat Melnin kamaralle ilmestyneet. Sethronin valtion alkuvaiheista on vain vähän tietoa, mutta kautta historian Sethron on pyrkinyt laajentumaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja levittämään sagiittien kulttuuria uusille alueille.

Suurhaltioiden aikakirjoissa on pitkiä ja katkeria lukuja sagiittien väkivaltaisuudesta, julmuudesta ja pahuudesta. Muun muassa siellä kerrotaan alkuaikojen Sethronista. Sillä alueella eli sagiittien lisäksi kaksi muuta ihmiskansaa: metsissä elävät aiathar-ihmiset ja vuorten laaksoja asuttavat ionar-ihmiset (huom. kansojen nimitykset ovat haltioiden nimitys näistä kansoista.) Aluksi sagiitit tappelivat keskenään kunnes eräs suuri johtaja ”valloitti sagiittien heimot yhdeksi suureksi kansaksi”. Hän oli Kuningas Zampartho. Aikakirjat kertovat vahvan vihan ja ehkäpä jopa pelon sävyttäminä Zamparthon seurassa liikkuneista viidestä neuvonantajasta. Näiden mystisen neuvonantajien ja suunnattoman armeijansa kanssa hän kirjaimellisesti vainosi aiatharit ja iornarit sukupuuttoon. Tässä vaiheessa haltiat vain seurasivat sivusta tilanteen etenemistä, koska olettivat olevansa täysin ulkopuolisia ja koskemattomia ihmisten keskinäisissä sodissa. Useaan otteeseen he jopa epäsivät aiatharien ja ionarien avunpyynnöt. Haltiat olivat varmoja, että he ovat turvassa alkukantaisilta ihmisiltä Kuunvalon metsässään.

Ajat kuluivat ja valtiaat vaihtuivat. Aikakirjojen mukaan viisi neuvonantajaa pysyivät eri valtiaitten tukena. Sitä haltioiden historioitsijat eivät saaneet selville, olivatko neuvonantajat pitkäikäisiä luopiohaltioita, lohikäärmeitä, feeniksin avataria, Sagoinin demoneita vai vain kuolevaisia ihmisiä, jotka korvattiin uusilla ihmisillä. Kuitenkin ihmisten sekä haltioiden keskuudessa eli lukuisia tarinoita ja huhuja näistä viidestä hahmosta.

Kun aiathareista ja ionareista ei ollut kuin katoava muisto jäljellä, sagiittien huomio kääntyi haltioihin. Haltiat joutuivat yllättymään sagiittien peräänantamattomuudesta. Haltioilla oli huomattavasti voimakkaammat soturit, tehokkaammat aseet, kehittyneemmät sodankäyntitaidot ja iätön viisautensa, mutta sagiiteilla oli vahva miesylivoima. Heillä oli vara uhrata lukuisia orja-armeijoita massiivisen sagiittiarmeijansa edellä. Tarkoittaen myös, että jopa paljon sagiittijoukkoja uhrattiin surutta suurempien suunnitelmien vaatiessa. Monia ihmissukupolvia haltiat pitivät pintansa ja puolustivat metsiään, mutta haltiamittapuulla sagiittien sikiämistä verrattiin torakoiden lisääntymiseen. Haltioille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin jättää ikiaikaiset kaupunkinsa ja paeta Sethronin alueelta. Vielä nykyäänkin sagiittien tarinoissa Kuunvalon metsässä sijaitsee ikivanhoja haltiakaupungin raunioita maagisine aarteineen, vartioineen, rikkauksineen ja kirouksineen. Sanotaan, että ihminen ken sinne menee, revitään kappaleiksi tai hän muuttuu pahaksi aaveen valkeaksi eebenpuuksi. Sellaiset ”aavepuut” repivät kaikki metsään menijät ja eksyttävät uhrin sielun metsän uumeniin.

Lohikäärmeiden uudella ajalla lohikäärmeet palasivat ja lukuisat sodat sekä lohikäärmeiden välillä, että lohikäärmeiden ja muiden rotujen välillä repivät Melniä. Sethronin joukot taistelivat niin lohikäärmeitä, kuin naapurikansoja vastaan useita kertoja ja Sethron laajeni pohjoiseen valloittaen muun muassa nykyisen Dakoranin ja Meroatin kaupungit ja näiden lähialueet. Sagiitit olivat lohikäärmeille jonkinlainen piikki lihassa ja usea mahtava lohikäärme yritti saada heidät kukistettua, sekä yksinään, että naapurikansojen kanssa liittoutumalla. Nubereenien avulla lohikäärmeet valloittivat Sethronilta Kuunvalon metsän ja linnoituskukkuloiden alueen aina nykyisen Gortathin kaupungin liepeille asti eteläisestä Sethronista.

Lohikäärmeiden kadottua Lohikäärmeiden uuden ajan lopulla Sethron alkoi valmistautua jälleen uuteen sotaan menettämiensä alueiden takaisin saamiseksi. Ihmeiden ajan alussa laajamittaiset sotatoimet nubereeneja vastaan alkoivat ja Sethronin armeija valloitti menettämänsä alueet takaisin ja lisäksi myös nykyisen Noregathin nimellä tunnetun kaupungin nubereeneilta. Taistelut vaativat valtavat määrät kaatuneita sotureita. Väkivalloin takaisin otettujen alueiden muuttaminen ja jälleenasuttaminen veivät paljon aikaa ja vaivaa ja pitkästä aikaa oli rauhallisemman ajan vuoro.

Mustan auringon sota Ihmeiden ajan lopussa verotti ja raunioitti pahasti myös Sethronia, kuten koko muutakin Melniä. Gxotarin joukot hyökkäsivät joka puolelta ja yhtäkkiä koko valtio oli täydessä sotatilassa ja taistelut raivosivat kaikkialla. Suuret kaupungit kärsivät kuitenkin varsin vähäisiä vaurioita ja armeija taisteli ansiokkaasti kaaoksen joukkoja vastaan monin paikoin, mutta alkoivat lopulta vähä vähältä jäädä alakynteen loputtomalta tuntuvien örkki, peikko ja jättiläismassojen puristuksessa. Ennen täyttä luhistumista sota kaikeksi onneksi päättyi ja tuhojen korjaaminen ja jälleenrakentaminen saattoivat alkaa. Hyvin nopeasti Sethron nousi jälleen jaloilleen ja pystyi keskittymään myös omien alueidensa ulkopuolisiin asioihin.

Sagiitit eivät jääneet paikoilleen odottelemaan mitä sodanjälkeinen aika toisi tullessaan, vaan hyökkäsivät Khiorangia vastaan. Suuresti Mustan auringon sodasta kärsineet jorakit tekivät kaikkensa torjuakseen sagiittien invaasion, mutta hajallaan olevat joukot eivät kyenneet ajoissa kunnolliseen vastarintaan. Sethron valloitti nopeasti suuren alueen Käärmejoen eteläpuolisilta kukkuloilta. Sethronin tavoite oli jatkaa valloitusta aina merelle asti.

Sagiittien eteneminen kuitenkin pysähtyi jorakien saadessa joukkojensa ja vastahyökkäystensä koordinointi paremmin organisoiduiksi. Kun kumpikaan osapuoli ei saanut enää ratkaisevaa ylilyöntiasemaa toista vastaan, solmittiin aselepo ja tilanne rauhoittui.

Tämän jälkeen sagiitit ja jorakit ovat ottaneet satunnaisissa rajakahakoissa yhteen useita kertoja, vaikka Sethron ja Khiorang eivät varsinaisesti olekaan sodassa. Pääsääntöisesti nämä rajakahakat johtuvat sagiittien orjienmetsästysreissuista naapurivaltioiden alueelle.

Sotalaitos

Sethronin armeijan selkärangan muodostavat jalkamiehet. Heidän pääasialliseen varustukseensa kuuluu kaksi metallikärkistä heittokeihästä, suuri yleensä pyöreä kilpi, vanne tai suomuhaarniska, sekä pääaseena joko lyhyt miekka tai sotanuija.

Jalkamiehiä tukevat jousimiehet, joiden varustukseen kuuluvat lyhyet jouset tai kevyet varsijouset. Haarniskana heillä on yleensä vahvistettu nahkahaarniska. Lähitaistelua varten jousen lisäksi on yleensä myös jokin kevyt yhden käden ase, kuten lyhyt miekka, nuija tai kirves.

Ratsujoukkojen käyttö on vähäistä, hankalasta maastosta johtuen ja kevyesti varustautuneita ratsujoukkoja käytetään pääasiassa vain tiedusteluun ja kaupunkien suojaamiseen.

Uhat

Sethronin suurin uhka on se itse. Yksikään sen naapurivaltioista ei pysty varsinaisesti uhkaamaan sen olemassaoloa, mutta mikäli jonain päivänä Khiorang, Warania ja Chautario päättävät yhdistää voimansa ja iskeä täydellä voimallaan Sethronia vastaan, on tiedossa pitkä ja verinen sota, jonka voittajaa on mahdoton arvata.

Ilmasto ja maantiede

Sethron sijaitsee lämpimällä ilmastovyöhykkeellä. Kesät ovat melko pitkiä ja talvet leutoja. Joskus harvoin saattaa valtion pohjoisosassa sataa lunta talvella, mutta pääasiassa talvet ovat lumettomia. Keväät ja syksyt ovat yleensä runsassateisia ja kesä kohtalaisen vähäsateinen.

Sethron rajoittuu lännessä Ei-kenenkään vuoristoon, pohjoisessa rajanaapurina on Warania ja idässä sillä on pitkä raja Khiorangin kanssa. Etelässä rajanaapurina on Chautario. Vuoriston ja kukkuloiden lisäksi maastoa täplittävät monin paikoin laajat suot. Maasto on siis hyvin vaihtelevaa vuoristosta tasankoihin.

Kasvillisuus

Suurten ikimetsien pääasiallisia puulajeja ovat tammi, pyökki ja vaahtera. Paikka paikoin näissä suurissa ikimetsissä kasvaa myös valkorunkoisia, hieman koivua muistuttavia, Valko-eebeneiksi kutsuttuja puita, joihin liittyy paljon uskomuksia ja jopa pelkoa ja niitä harvoin uskaltaudutaan kaatamaan. Laajoilla suoalueilla kasvillisuus on hyvin monimuotoista pienistä lihansyöjäkasveista erilaisiin korsikasveihin ja kituliaisiin puihin. Suot tarjoavat myös ehtymättömän lähteen lukuisille hyödyllisille yrteille. Alavilla alueilla maaperä on hyvin ravinteikasta, mutta myös kosteaa ja tästä syytä viljelysmaat sijaitsevat yleensä kuivemmilla alueilla kukkuloiden päällä.

Olennot

Haltiayhteisöjä ei tietojen mukaan Sethronissa ole. Ei-kenenkään vuoriston laitamilla sijaitsee useitakin mannun- ja vuorenkääpiöiden yhteisöjä, mutta nämä eivät tee minkäänlaista yhteistyötä sagiittien kanssa, johtuen Kolmen kuun ajan alussa käydystä lyhyestä sodasta, jossa Sethronin sotajoukot hyökkäsivät Mooratin kaupungin lähistöllä sijaitsevaa mannunkääpiöden kaupunkia, T'Teria, vastaan, aikomuksenaan valloittaa se ja ottaa haltuun rikkaat malmiesiintymät kaupungin lähistöllä.

Metsissä elää runsaasti riistaa ja petoja ja näiden lisäksi myös ainakin peikkoja ja örkkejä. Vuoriston liepeillä mäki-, vuori-, ja kivijättiläiset ovat melko runsaslukuisia, vaikka pysyttelevätkin poissa kaupunkien välittömästä läheisyydestä.

Tekstin kirjoittanut : MoR

Tulostettava versio tästä tekstistä