Dar Wyath

Dar Wyath sijaitsee Caionin eteläosassa. Jos kulkija sattuu eksymään päivämatkan päähän kaakkoon Valheiden kaupungista, Fluadelnistä, hän löytää pienen kitukasvuiselta näyttävän marjakuusimetsän. Tuo pieni metsä suojelee keidasta, joka muodostuu useista maanpinnalle pulppuavista lähteistä. Vastaavasti metsää suojelee aavikkohaltioiden eräs sukuhaara, joka visusti pitää kutsumattomat matkaajat kaukana Dar Wyathista. Nykyään tämä paikka on alueen suurin marjakuusimetsä mutta aikoinaan se oli nimensä veroinen autiomaa.

Kun kansat olivat vielä nuoria, tunnettiin alue nimellä Dar'iin autiomaa eli Vihan autionmaa. Se oli siihen aikaan pelätyimpiä paikkoja, joita nuoret kansat tunsivat. Joka puolella oli kylmän valkeaa hiekkaa, valtavia kivipaasia ja kitukasvuista ruohoa, joka juuri ja juuri sai pidettyä hedelmättömän maan kurissa. Kivipaasien sanottiin olevan kivettynyttä vihaa.

Tuohon aikaan, kun lohikäärmeiden valta oli ensimmäisen kerran kukistunut, jopa vastakkaiset järjestöt yhdistivät voimansa rakentaakseen oman nuorille kansoille tarkoitetun valtakunnan. Lohikäärmeiden oppeja ja koulutusta hyväksikäyttäen oman kulttuurin muokkaaminen ja omien talojen rakentaminen ei ollut niinkään mahdoton tehtävä. Myös lohikäärmeiden eliittijoukot, velhot, osallistuivat kansojensa keskuudessa yhteisen yhteiskunnan muodostamiseen. Näissä velhoissa oli myös niitä, jotka ylenkatsoivat oman rotunsa muut jäsenet toisia velhoja ja kansan pappeja lukuun ottamatta. Koska lohikäärmeiden aikaan nämä velhot ja kansojen papit olivat reilusti oppimattoman rahvaan yläpuolella, he eivät voineet sietää ajatusta tasavertaisuudesta maanviljelijän kanssa. Kaikki pappia alemmat kastit olivat heidän mielestään heille velkaa vapautensa ja näin ollen rahvaan olisi pitänyt maksaa vapaudestaan työllään. Koska taikuuden, älykkyyden ja viisauden lahjat kulkevat vain perinnöllisesti, nämä velhot ja papit eivät missään nimessä suvainneet edes ajatusta luokkien välisestä ristiin naimisesta. Tällä lailla ajattelevien velhojen ja pappien joukko oli kuitenkin liian pieni hallitakseen kokonaisia kansoja, joten he jättivät kansansa oman onnensa nojaan ja alkoivat suunnitella omaa täydellistä ylimystön kaupunkia. Tuohon korkeakulttuurin sydämeen tulisi oppimattomilta olemaan pääsy ankarasti kielletty, jopa kuolemanrangaistuksen uhalla.

Nuo velhot ja papit löysivät ihanteellisen paikan keskeltä autiomaata. He uskoivat autiomaan pitävän epäpuhtaan veren loitolla heidän ylhäisösuvuistaan. Keskellä autiomaata oli keidas, jossa oli vesilähteiden lisäksi myös voimakas arkana-lähde. Aluksi heitä kummastutti aluetta koristavat kivipaadet, joita näkyi silmänkantamattomiin. Nopean kokouksen jälkeen ylimystön neuvosto tuli johtopäätökseen, että kivipaadet olivat jonkun alkukantaisen ja edesmenneen rodun taikauskoisia muistomerkkejä.

Tarinan mukaan, tämä ylimystökansa asusti 150 vuotta autiomaassa suunnittelemassa erittäin mahtavaa lumousta, jonka tarkoituksena olisi nostaa kokonainen suurkaupunki suoraan loistoonsa pelkästä erämaan hiekasta. Voimallisten loitsujensa turvin he pystyivät pidentämään elinikäänsä epätavallisen pitkään. Tuon 150 vuoden aikana heidän halveksuntansa ja ylimielisyytensä rahvasta kohtaan kasvoi ja paisui sellaisiin määriin, että aimo annos raakaa välinpitämättömyyttä tarttui noihin kivipaasiinkin. Viikkoa ennen kuin loitsu olisi ollut valmis, tässä yhteisössä tapahtui jotain merkillistä. Kivipaadet nousivat sijoiltaan ja murskasivat monet yllätetyt velhot ja papit. Jostain merkillisestä syystä mitkään loitsut eivät toimineet, niin kuin niiden olisi kuulunut. Nämä pieleen menneet loitsut surmasivat mitä raaimmilla tavoilla suuren osan tästä tuhoon tuomitusta kansasta. Lopulta jäljellä oli vain pieni ryhmä velhoja: Tasdaer, Hendalh, Banragh, Galdorias ja nuori Velgorin. Yhteisvoimin tämä joukko sai erään suhteellisen yksinkertaisen loitsun toimimaan. Kyseinen loitsu muutti alueen kaikki kivet marjakuusiksi niille sijoilleen minne ne sattuivat jäämään. Tapahtuneen johdosta, tämä velhojoukko hautasi mahtavan 150 vuotta valmistellun loitsun kaavan, sanat, materiaalin ja voimavaran autiomaan hiekkaan ja uskoivat sen säilyvän siellä monta ikuisuutta.

Oli virhe, etteivät he raaskineet tuhota tuota loitsua lopullisesti. Tämä on kuitenkin ymmärrettävä seikka, sillä olivathan he uhranneet 150 vuotta tuolle unelmalleen.