Mor'Ghra
Mustan auringon sodan aikana Gxotarilla ja hänen joukoillaan oli useita linnoituksia, joista suurin ja tärkein oli ehdottomasti Mor'Ghra. Linnoitus sijaitsee Ei kenenkään vuoriston koillis-osassa Epäkuolleiden-metsän länsipuolella. Se on rakennettu vuoristosolaan korkeiden vuorten väliin. Pohjoisesta, etelästä ja lännestä linnoitusta suojaavat korkeat ylitsepääsemättömät vuoret ja itäpuolella oli turvana kaksi korkeata muuria. Uloin, vuorten väliin rakennettu, muuri oli ainakin 30 metriä korkea ja sillä oli paksuutta yli 8 metriä. Tästä ulkomuurista on noin 200 metriä matkaa toiselle vastaavalle muurille. Solan leveys muurien kohdalta on noin 500m ja sola viettää loivasti ylöspäin, eli hyökkääjän on hyökättävä ylämäkeen. Varsinainen linnoitus sijaitsi näiden muurien takaisella alueella solan perällä. Muurien takainen alue on noin kilometrin levyinen ja parin kilometrin pituinen. Tälle alueelle oli rakennettu lukuisia suuria kivisiä rakennuksia, sekä Gxotarin linna.
Gxotarin linna oli vaikuttava näky. Massiivista tummanpunertavasta kivestä rakennettua linnaa rikkoivat lukuisat kapeat ja korkeat tornit. Kapeat ja korkeat yläpäästään suipot ikkunat antoivat myös erittäin jylhän vaikutelman. Kerrotaan, että linna oli pelkästään Gxotarin ja hänen palvelijoidensa käytössä ja se itsessään huokui Gxotarin voimaa. Linnoituksen rakentamisajankohdasta ei ole tietoa, mutta epäillään ettei se olisi ollut yli kymmentä vuotta vanha.
Kun Gxotarin joukkojen eteneminen oli pysähtynyt, hänen pääjoukkonsa kerääntyivät linnoituksen suojiin valmistautumaan vastaiskuja varten. Hawk armeijoineen oli kuitenkin jo saanut linnoituksen syrjäisen sijainnin selville ja matkasi sitä kohti tehdäkseen lopun Gxotarin suunnitelmista. Mahtava sotajoukko matkasi halki tasankojen kohti linnoitusta ja murskasi kaiken vähäisen vastarinnan tieltään. Ei ole tarkkaa tietoa Hawkin joukkojen lukumäärästä, mutta ihmisiä, kääpiöitä ja haltioita oli tuhansittain ja taas tuhansittain ja heidän etunenässään matkasi Hawk.
Perille päästyään joukot ryhmittyivät linnoituksen edustalle ja aloittivat ensimmäisen muurin moukaroinnin raskailla piirityskoneilla. Muurit tuntuivat lähes murtumattomilta ja moukarointia jatkettiin useita viikkoja. Piirittäjät ampuivat vuoronperään palavaa pikeä ja kiviä ja murensivat suojausta pala kerrallaan. Lisäksi lukuisat velhot iskivät raivoisasti kaikin mahdollisin luonnonvoimin Gxotarin joukkoja ja linnoitusta vastaan. Gxotarin pääjoukko käsitti tuhansia hyvin varustettuja örkkejä, peikkoja ja jättiläisiä, jotka parhaansa mukaan tekivät muureilta vastarintaa piirittäjiä vastaan. Hyökkäyksellä oli kiire, koska talvi oli tulossa ja ennen kaikkea ei ollut varmuutta, oliko Gxotarille tulossa apujoukkoja.
Viimein, 18. Hain tähtivuoroa vuonna 408 Ihmeiden aikaa, ensimmäisen muurin portit murtuivat ja hyökkäyksen aika koitti. Hawk itse johti raivoisaa auringon noustessa alkanutta hyökkäystä. Seurannut taistelu etsii raakuudessaan ja rajuudessaan vertaistaan Melnin historiassa. Vähä vähältä ihmisten, kääpiöiden ja haltioiden liittouma eteni syvemmälle linnoitukseen. Tappiot olivat valtavat molemmin puolin, eikä armoa annettu, sillä molemmat osapuolet tiesivät että tämän taistelun voittaja olisi myös melko varmasti koko sodan voittaja. Toisen muurin murruttua alkoi täysin sekasortoinen vaihe taistelussa, joka levittäytyi koko linnoituksen alueelle. Taistelu kesti koko pitkän päivän. Hawk ja Gxotar kohtasivat Gxotarin linnan suuressa salissa ja tämä kohtaaminen päättyi Hawkin voittoon ja Gxotarin maanpäällisen ruumiillistuman tuhoon.
Kun Gxotar oli lyöty, hänen joukkojansa yhdessä pitävä voima katosi ja moraali romahti täysin. Eloonjääneistä osa pakeni epätoivoisesti ja osa kääntyi omiaan vastaan. Taisteluiden laannuttua kaiken täytti hiljaisuus, jonka rikkoi silloin tällöin vain kuolevan soturin valitus ja kuolinkorina. Vain hyvin harva Gxotarin joukkojen jäsen pääsi pakenemaan linnoituksesta. Hawkin reilusti alle puoleen kutistuneet joukot poistuivat vähin äänin linnoituksen alueelta taisteluiden tauottua.
Kerrotaan, että itsensä Gxotarin veri valui rinnettä alas linnoituksen edustalla olevalle tasangolle ja kasvatti siihen metsän, jota nykyään kutsutaan Epäkuolleiden metsäksi. Oudon tästä metsästä tekee se, että vaikka se kauempaa katsottuna näyttää aivan tavalliselta ehkä hieman synkältä metsältä, niin lähempää tarkasteltuna huomaa että lähes kaikkien puiden lehdet ja jopa saman puun lehdet eroavat toisistaan niin ulkonäöltään, muodoltaan kuin väritykseltäänkin. Tämän laajan metsän puut ovat yleisesti ottaen tummanpunarunkoisia ja puiden tummansävyiset lehdet näyttävät siltä kuin niiden suonissa virtaisi veri. Metsä on synkkä ja vaarallinen paikka liikkua ja lukuisat kauhutarinat kertovat kuinka yöllä eloon heränneet puut ovat napanneet sinne leiriytymään erehtyneitä. Epäkuolleiden ja puiden lisäksi kerrotaan synkkiä tarinoita myös toisenlaisista hirvittävistä metsässä ja raunioilla liikkuvista olennoista. Näitä olentoja kutsutaan kaaosdemoneiksi.
Nykyään itse linnoitus on synkkä raunio muistuttamasta Gxotarista ja menneistä tapahtumista. Vaikka Gxotarin linnasta ja muureista on jäljellä vain rauniot, linnoituksen peruspiirteet ovat selkeästi tunnistettavissa. Linnoituksessa ja sitä ympäröivällä alueella ei viihdy mikään elävä. Kerrotaan, että luonnoton hämärä peittää linnoitusta. Päivälläkin on hämärää ja yö on synkkääkin synkempi. Joka puolella liikkuvat epäkuolleet olennot tekevät paikasta erittäin vaarallisen, kuten monista muistakin Mustan auringon sodan aikaisista taistelupaikoista. Mor'Ghra on ainoa paikka koko Melnissä, jossa voi kerralla kohdata useamman kuin yhden epäkuolleen jättiläisen. Mutta ei niin synkkää paikkaa ole olemassakaan, etteikö joku havittelisi sinne pääsyä. Varsinkin monet necromanserit maksavat hyvin pussillisesta veren kyllästämää maata linnoituksen alueelta. Vielä nykyäänkin elää Mor'Ghran taistelussa mukana olleita haltioita ja joitakin kääpiöitä.
Tekstin kirjoittanut : MoR
Tulostettava versio tästä tekstistä
