Golidauksen turvapaikka
Puolituisten käyttämä hautausmaa eli kalmisto. Muutaman kilometrin päässä kalmistosta sijaitsee puolituisten kylä. Kyläläiset ovat aina haudanneet kuolleet kalmistoonsa ja kunnioittaneet heidän muistoaan kuolleiden merkkipäivinä. Kalmisto on pienehkö puuton kukkula, jossa huomio kiinnittyy yhteen isoon ja luonnollisen kauniiseen kiveen. Tämän kiven uskotaan vaikuttaneen päätökseen, jonka takia paikasta tuli kalmisto. Kalmisto ei enää ole tavallinen kalmisto, jollainen se alun perin oli, vaan paikka on kokenut suuren muutoksen, josta kertoo seuraava tarina. Tarinan uskotaan olevan itsensä Golidauksen kirjoittama, eikä hän selvästikään paljasta kaikkea tarinassaan.
Vuonna 1256 Lohikäärmeiden uutta aikaa puolituiskylään saapui mies nimeltään Falidor. Hänen kerrottiin omistavan suuria rikkauksia. Hän tuli kylään, koska halusi kuolla rauhassa. Falidor vietti useita vuosia rauhassa ja odotti kuolemaansa. Hän oli aikoinaan ollut suuri seikkailija, mutta ikä oli tehnyt tehtävänsä. Viimeisenä vuotenaan Falidor ei enää kyennyt edes kävelemään, mutta lempeät puolituiset huolehtivat hänestä.
Golidaus oli jo kauan tiennyt tästä miehestä, joka oli aikansa suurin seikkailija. Hän ei olisi halunnut kohdata tätä Falidoria loistonsa päivinä, niin suuri velho Falidor oli ollut. Golidaus itse oli ollut pelkkä huijari, joka esiintyi Protairin vihittynä, huijaten ihmisiltä rahaa Protairin nimessä. Hän itse ei juuri välittänyt Jumalista vaan piti huijaustaan hyvänä keinona tienata rahaa. Hän tiesi, että Falidorin rikkaudet olivat maagisten esineiden ja silkan rahan muodossa.
Golidaus oli kuullut, että Falidor oli mysteerisesti hävinnyt, tai lähtenyt jonnekin ilmeisesti iän tuoman heikkouden takia. Tätä hetkeä Golidaus ei aikonut hukata, hän halusi hinnalla millä hyvänsä etsiä Falidorin ja anastaa tämän rikkaudet. Hän käytti suuren osan omaisuudestaan etsiessään Falidoria ja uskoi, että Falidorin maagisilla esineillä hänestäkin voisi tulla vielä mahtava velho. Golidauksellakin oli kieltämättä kykyjä, mutta hän oli aivan liian laiska opiskellakseen niiden käyttöä tai lukeakseen päivätolkulla maagisia opuksia pölyisessä huoneessa.
Golidaus etsi kuukausia ja huomasi, että esiintyessään Protairin vihittynä, ihmiset luottivat häneen ja se helpotti huomattavasti hänen etsintöjään, sillä olihan Protair hyvyyden perikuva. Lopulta Golidaus sai kuin saikin selville Falidorin olinpaikan. Falidor oli lähtenyt viettämään viimeisiä vuosiaan rauhalliseen puolituiskylään. Golidaus otti kaiken tarvitsemansa mukaansa ja lähti pitkälle matkalle kohti kylää. Kun hän viimein pääsi perille, hän sai kuulla, että Falidor oli menehtynyt muutamaa kuukautta aiemmin.
Golidaus ei tästä huolestunut, vaan käytti jälleen kerran huijaustaitojaan ja sanoi puolituisille: "Kertokaa mistä löydän hänen hautansa, minä.... siis Protair haluaa antaa suurelle seikkailijalle viimeisen siunauksen." Jopa puolituiset uskoivat häneen, sillä olihan Golidaus valkoisessa kaavussaan kuin ilmetty Protairin vihitty. Mieliinvaikuttavalla loitsulla tietenkin oli oma osansa huijauksen onnistumisessa. Golidaus oli saanut sen mitä halusikin. Päästyään kalmistoon, hän hankkiutui eroon puolituisista ja aloitti Falidorin haudan kaivamisen. Hän uskoi ettei Falidor ollut luopunut rikkauksistaan vaan oli vienyt ainakin osan aarteistaan mukanaan hautaan.
Golidaus oli innoissaan ja kaivoi hautaa kiireisesti. Kaivettuaan noin puolen metrin syvyyteen, kuopan pohjan läpi nousi yhtäkkiä käsi ja sen jälkeen koko olento. Olento oli selkeästi epäkuollut, sillä sen ruumis oli jo alkanut maatua ja lihan ja nahan riekaleet roikkuivat paljastaen siellä täällä vaalean luun. Jos Golidauksen olisi pitänyt arvata, hän olisi veikannut, että olento oli itse Falidor. Olento tarttui Golidausta lujasti kurkusta. Golidaus ei voinut vastustaa epäkuolleen voimia, vaikka kuinka yritti rimpuilla sitä vastaan. Golidaus oli kauhuissaan ja kauhua lisäsi entisestään puhe olennon suusta, sillä epäkuolleen kautta puhui Protair: "Olet tuomittu ikuisesti elämään tämän hautausmaan sisällä ja auttamaan apua tarvitsevia". Tämän jälkeen tuli hiljaista lukuun ottamatta Golidauksen taistelua epäkuollutta vastaan. Golidaus ei saanut henkeä eikä epäkuollut höllentänyt otettaan.
Hetken taistelun jälkeen Golidaus päätti kuolevaisen elämänsä ja aloitti uuden erilaisen elämän. Hän heräsi ja seisoi paikalla, jossa oli vain hetkeä aikaisemmin seissyt. Hän huomasi heti ettei epäkuollutta näkynyt missään vaan se oli kadonnut, vaikka hauta oli vielä avonainen. Golidaus jatkoi ahneuksissaan haudan kaivamista uudessa muodossaan ja löysi lopulta Falidorin ruumiin. Falidorilla ei ollut mitään muuta kuin tavalliset vaatteet päällään ja pieni paperinen lappu, jossa luki: "Tiesin, että joku tulisi etsimään minulle annettuja esineitä, täältä et niitä löydä." Golidaus myös tunnisti Falidorin hänen maallisen ruumiinsa tappajaksi.
Tämän jälkeen Golidaus tutki ympäristöään ja yritti poistua kalmistosta, mutta ei sen päivän jälkeen kyennyt enää poistumaan paikasta. Golidaus yritti moneen kertaan, mutta kalmistoa ympäröi jonkinlainen näkymätön muuri, jota hän ei kyennyt läpäisemään. Hän oppi nopeasti, että kalmisto sijaitsi ainakin kahdessa eri maailmassa tai ulottuvuudessa samaan aikaan. Golidaus pystyi olemaan niissä kummassakin ja hän hallitsi niitä kumpaakin.
Kalmistot olivat toistensa täydellisiä kopioita ja toinen sijaitsi vanhalla paikallaan puolituisten kylän vieressä, mutta toinen sijaitsi siellä missä Golidaus halusi sen sijaitsevan, mutta se ei siltikään sijainnut Melnissä. Paikka sijaitsi tavallaan aina kahden tai kolmen paikan rinnalla. Kahden, jos Golidaus antoi sen olla paikallaan kalmistossa ja kolmen, jos hän siirsi sen johonkin toiseen paikkaan Melnissä. Tällöin paikka oli kalmiston rinnalla ja jonkun toisen Golidauksen haluaman paikan rinnalla. Kun astraalikalmisto on jonkun toisen paikan rinnalla, eri paikan kuin "oikea" kalmisto, tavallinen kuolevainen voi astua sinne Golidauksen tahdosta. Astraalikalmisto kykenee siis tuomaan henkilöitä sisäänsä, mistä tahansa päin Melniä.
Golidaus sai avunkutsuja ympäri Melniä ja kuuli ihmisten ja muiden rotujen henkilöiden avunpyynnöt. Hän näki näiden henkilöiden perimmäiset ajatukset. Lopulta hän ymmärsi Protairin tarkoituksen. Hän olisi se, joka auttaisi avun tarvitsijaa. Hän olisi se, joka päättäisi, kuka pääsisi Kalmistoon turvaan. Kuunneltuaan avunpyyntöjä useita kuukausia, Golidaus teki päätöksensä. Hän auttaisi turvaan niitä, jotka olisivat vilpittömästi sen tarpeessa. Lopulta hän nimesi astraalikalmiston turvapaikaksi. Golidaus todellakin löysi lohtunsa muitten auttamisesta ja hätää kärsivä, joka ei ollut itse aiheuttanut kärsimystään tai pakoaan, sai pelastuksen päästessään turvapaikkaan.
Edelleenkin Melnissä puolituisten kylän vieressä sijaitsevaan kalmistoon, eli oikeaan kalmistoon, kuten Golidaus sitä kutsui, tuli silloin tällöin puolituisia hautaamaan vainajiaan. Golidaus päästi nämä sisään ja kerran koitettuaan huomasi ettei voinut näitä edes estää vaikka olisi halunnut, niin kauan kun he olivat vilpittömissä aikeissa. Golidaus huomasi, että useita huijareita hänen jälkeensäkin tuli etsimään Falidoria, mutta kukaan heistä ei koskaan päässyt maanpäälliseen kalmistoon asti.
Turvapaikka on olemassa vain niille, jotka sitä todella tarvitsevat ja ansaitsevat. Muille tätä paikkaa ei ole olemassa. Sen olinpaikasta ei ole tietoa. Tosin ne, jotka käyttivät sitä hautausmaana aikaisemmin, tekevät niin vielä nykyäänkin. Nämä henkilöt ovat osittain tietoisia paikan muutoksesta, koska koko paikka henkii raikkautta ja pyhyyttä jo sinne astuttaessa.
Melnissä sijaitsevaan kalmistoon ei pääse, vaikka tietäisi sen sijainnin, tai paikan sijainnin. Useat ovat yrittäneet ja lopputulos on aina ollut sama. Monet seikkailijat ovat yrittäneet tulla kalmistoon. mutta kun he ovat olleet muutamien kymmenien metrien päässä siitä, on sankka sumu noussut peittämään sitä. Jokainen kalmistoon yrittäjä on kamppaillut sumussa löytääkseen tiensä perille, mutta jokainen on löytänyt tiensä aina vain ulos samaan paikkaan, josta oli lähtenytkin, pääsemättä kalmistoon. Heti kun yrittäjä on päässyt ulos sumusta, sumu katoaa jälkiä jättämättä. Kuitenkin joka kerta, kun kalmistoa lähestyy, sumu nousee ja joka kerta, kun sumusta poistuu, se häviää.
Kun astraalikalmistossa on Goladiuksen lisäksi muita henkilöitä ja Melnin kalmistossa on henkilöitä hautaustoimituksessa, he pystyvät aistimaan toistensa läsnäolon, kuitenkaan näkemättä toisiaan. Uskotaan, että paikat ovat rinnakkaismaailmoja. Astraalikalmistoon ei pääse millään muulla tavalla kuin Golidauksen kutsumana. On kuultu useita kertomuksia, miten viaton henkilö tappajien ajamana on hävinnyt täysin käsittämättömästi, aivan kuin ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Golidauksella on valta siirtää henkilöitä rinnakkaistodellisuudesta toiseen.
Ei ole tiedossa onko Golidauksella astraalitasolta yhteyksiä Melnin lisäksi myös muihin maailmoihin. On kuitenkin kuultu villejä huhuja siitä kuinka kokonaan toisesta maailmasta olisi siirtynyt ihmisiä turvaan Melniin ja toisinpäin. Siis ei oikeastaan tiedetä toimiiko turvapaikka ainoastaan porttina maailmojen välillä tai mikä rooli Melnissä sijaitsevalla kalmistolla on suhteessa turvapaikkaan, muuta kuin että se on rinnakkaistodellisuus ja turvapaikka.
Tekstin kirjoittanut : Worin
Tulostettava versio tästä tekstistä
