Kalmankukka
Kuvaus
Kalmankukka on melko erikoinen kasvi, johon liittyy paljon erilaisia uskomuksia ja myyttejä, joiden pohjana ovat kalmankukan oudot kukkimistavat ja asiat joita kukka tarvitsee kukkiakseen. Kalmankukka on melko tavallinen kasvi, joka kuitenkin elää symbioosissa erään suurelle yleisölle tuntemattoman sienilajin kanssa. Suurhaltiat kutsuvat tätä sientä nimellä qaichlan, verijuuri. Koska kalmankukan juuret ovat hennot ja melko lailla riittämättömät, verijuuri imee maasta kosteutta ja ravinteita ja antaa niitä kalmankukalle saaden vastalahjaksi yhteyttämisen tulosta, eli sokeria. Verijuurta ei näe maan päällä lainkaan, vaan se elää kokonaan maan alla laajana kalmankukan juuriin sekoittuneena rihmastona. Verijuuri ei myöskään muiden sienten tapaan kasvata itiöemää maan päälle lisääntyäkseen.
Kalmankukan ja verijuuren symbioosin tekee erikoiseksi se, että verijuuri tarvitsee sokerin lisäksi verestä löytyviä punasoluja. Ilman punasoluja verijuuri ei pysty luovuttamaan kalmankukalle sen tarvitsemaa vettä ja mineraaleja. Kalmankukka saa niitä toki maasta itsekin, mutta niin vähän ettei maanpäällisen kukinnon kasvattaminen ole mahdollista. Maanpäällinen osa kuihtuu aikanaan ja kalmankukka jatkaa eloaan pienessä sipulissa maan alla.
Kun maahan sitten joutuu verta, sieni alkaa välittömästi luovuttaa vettä ja mineraaleja kalmankukalle, jotta se voi kehittää maanpäällisen varren. Ravinteita saatuaan, kalmankukka kasvattaa vartensa nopeasti, jopa yhdessä yössä. Varsi on noin 1-2 cm korkea ja siinä on kaksi maanmyötäistä lehteä ja pieni valkoinen kukinto varren päässä. Kukka kestää vain korkeintaan kaksi päivää ja kolmantena kukinto on jo lakastunut ja tilalla on pieniä siemeniä, joissa on kiinni höyhenmäiset haituvat, jotka tuuli vie mukanaan levittäen kalmankukkaa uusille maille. Siemen itää vasta kun se on muodostanut symbioosin verijuuren kanssa ja saanut verta. Kalmankukkaa ei siis nähdä maanpäällä ilman verta.
Kalmankukka leviää vain siementen avulla. Pieniä siemeniä lähtee kerralla liikkeelle suuret määrät, jolloin kalmankukka leviää suurelle alueelle lähiympäristöön. Osa siemenistä saattaa kulkeutua suotuisissa olosuhteissa hyvinkin kauas levittäen kalmankukkaa kokonaan uusille kasvuseuduille.
Jos maahan vuotaa tarpeeksi verta, saattavat kukinnot peittää suurenkin alueen ja verisen taistelun jälkeisenä päivänä saattaa koko taistelukenttä hohtaa valkoisena. Joskus on käynyt jopa niin että kalmankukka on kukkinut jopa vähälumisena ja leutona talvena, mikäli se vain on saanut riittävästi verta.
Ominaisuudet
Kalmankukan kukinnot tuoksuvat miedosti raudalle läheltä haistettaessa. Terälehdet ovat hyvin hennot ja poimittaessa kukka kuihtuu parissa minuutissa. Kasvi ei itsessään ole myrkyllinen, ainoastaan hyvin kitkeränmakuinen.
Esiintymisalue
Kalmankukkaa esiintyy subarktiselta ilmastovyöhykkeeltä subtrooppiselle vyöhykkeelle. Se sietää kohtalaista kuivuutta ja melkoista kosteuttakin, mutta ei kasva aavikoilla tai soilla. Kukka menestyy parhaiten hieman viileämmillä alueilla, joten se on huomattavasti yleisempi viileämmillä ilmastovyöhykkeillä, kuin subtrooppisella. Kalmankukka ei kasva arktisilla tai trooppisilla alueilla.
Käyttö
Kalmankukalla ei varsinaisesti ole tunnettuja hyödyllisiä vaikutuksia. Monien primitiivisten ihmisheimojen keskuudessa kalmankukkaa kunnioitetaan ja sen uskotaan olevan sodanjumalan viimeinen lahja taistelussa kuolleelle. Jotkin velhot keittävät kalmankukista erittäin pahanmakuista juomaa, jolla ei tiettävästi ole mitään muuta varsinaista hyödyllistä vaikutusta, kuin vaikutuksen tekeminen muihin.
Jotkin velhot ja mahdollisesti muutkin henkilöt saattavat myös kasvattaa kalmankukkaa itse ruukussa. Ikkunalaudalla tai työpöydällä oleva kalmankukka tekee niin ikään aikamoisen vaikutuksen, nimittäin mistä lienee peräisin se veri, jolla kukka on saatu kukkimaan.
Muuta
Historioitsija Aldyn nuorempi kirjoitti seuraavasti seisoessaan eräällä Mustan auringon sodan taistelukentällä:
"Vaikka kuolleita on jo haudattu joukkohautoihin ja poltettu suurilla tulilla, on maassa vielä paljon ruumiita, aseita ja katkenneita raajoja. Ensimmäiset kalmankukat ovat juuri ilmestyneet. Ne hohtavat verisessä maassa valkeana kuin lumi..."
Tekstin kirjoittanut : MoR, Cirdan
Tulostettava versio tästä tekstistä
