”Eilisen, tämän päivän ja huomisen tiedostaminen on aina erottanut intuaalit eläimistä. Ajan kulun seuraaminen onkin tärkein osa kansojen kulttuureita.” Thrimgir aloittaa tarinansa ja sipaisee tylppäkärkisen hattunsa leveää ja varjostavaa lieriä, kuin tervehdykseksi. ”Jo muinaisina aikoina lohikäärmeet ja titaanit määrittelivät ajan kulun mittareiksi aurinkojen ja kuiden kulun. Heille yksi viikko merkitsi samaa, mitä yksi tiima merkitsee ihmiselle. Tämän takia kuut olivat merkittävämmässä asemassa kuin aurinko.”

Ajanlaskun historia: Dragooninen ajanlasku

Loia’Draghasit olivat tiettävästi ensimmäiset, jotka mittasivat ajankulua Melnissä. He määrittelivät ajankulun taivaankappaleiden mukaan aikakausiksi, tähtivuosiksi, vuosiksi ja tähtivuoroiksi. Alunperin dragooninen kalenteri luotiin äärimmäisen tarkaksi. Se oli tarkempi kuin nykyinen titaaninen kalenteri, mutta sen pienimmät aikayksiköt menettivät merkityksensä, koska muinaiset lohikäärmeet olivat lähestulkoon kuolemattomia. He eivät yksinkertaisesti tarvinneet tarkkoja ajanmääreitä. Tarkimmillaan dragooninen kalenteri oli niin monimutkainen, että muiden rotujen oli lähes mahdotonta ymmärtää sitä. Vielä nykyäänkin lohikäärmeiden ajanlaskutapaa kutsutaan dragooniseksi kalenteriksi, vaikka se onkin muuttunut paljon alkuperäisestä muodostaan titaanisen kalenterin kaltaiseksi.

Muinainen Dragooninen kalenteri: Kaikki lohikäärmeiden muinaiset kirjoitukset tuhottiin tai ne katosivat Lain ajalla. Myös lähestulkoon kaikki Lohikäärmeiden uudelta ajalta peräisin olevat teokset vaipuivat unholaan lohikäärmeiden mukana. Vain muutama lohikäärmeiden kirjoittamista niteistä on säästynyt historian näihin päiviin asti.

Eräästä vanhasta pergamentista löydettiin Alceanin kielinen teksti, jonka uskotaan olevan suora käännös vanhojen tai jopa muinaisten lohikäärmeiden kirjoituksista. Siinä tekstissä jälleen törmättiin mainintaan vain kahdesta kuusta, jotka muinoin kulkivat Melnin yötaivaalla. Lohikäärmeet kutsuivat näitä kuita nimillä Dahral ja Duhair. Sen verran teksti kuvaili, että Dahral oli vihreä kuu ja sen kierto kesti 40 yötä. Duhair oli tekstin mukaan sinertävän hopeinen kuu ja sen kierto kesti 32 yötä. Dahral ja Duhair yhdessä määrittivät dragoonisen viikon, joka kesti 54 yötä. Se oli tähtivuoden perusajanmääre. Kuitenkaan mitkään tunnetut tekstit eivät kerro kaavaa, minkä perusteella viikko laskettiin, tai mikä oli viikon ja tähtivuoden suhde tähtivuoroihin tai muuhun dragooniseen kalenteriin. Ilmeisesti tähtivuodet perustuivat yötaivaan kaukaisimpiin tähtiin, joita ihmissilmin ei voi yöstä erottaa.

Toisin kuin myöhemmin määritetyssä titaanien tavassa laskea aikaa, dragoonisessa kalenterissa ei tunnettu Kalan tähtivuoroa. Joidenkin tietojen mukaan lohikäärmeet, jotka näkivät yötaivaalla paljon kaukaisempia tähtiä kuin titaanit tai ihmiset, mielsivät Kalan tähtikuvion osaksi lohikäärmeiden tähtikuviota. Säännöllisin väliajoin he viettivät ”lohikäärmeen vuosikymmentä”, joka tasasi ajanlaskun taivaankappaleiden kanssa samaan rytmiin. Muinaisen dragoonisen kalenterin aikakausien ja tähtivuosien nimet ja niiden merkitykset ovat jo kauan sitten unohtuneet.

Nykyinen Dragooninen kalenteri: Vielä Lain aikakaudella, lohikäärmeet itse laskivat aikaa monimutkaisen tähtivuosi-tähtikuvio –järjestelmän avulla. Lohikäärmeiden parissa eläneet nuoret kansat omaksuivat dragoonisen kalenterin pääpiirteittäin. Koska nuorten kansojen aika oli paljon lyhyempi kuin lohikäärmeiden, he joutuivat määrittelemään vuorokauden dragooniseen kalenteriin. Valoisasta ajasta tuli päivä ja pimeästä yö. Myöhemmin ihmiset jakoivat päivät ja yötkin kahdeksaksi ”oktahoriksi”. Yksi oktahor vastasi kolmea titaanisen kalenterin tiimaa.

Oktahor	Päivän toimet
Aamu I – Kasteen aika	Aletaan heräillä uuteen aamuun
Aamupäivä II – Työn aika	Ihmiset lähtevät töihin
Keskipäivä III – Valon aika	Keskipäivä ja ruoka-aika
Iltapäivä IV – Kiireaika	Kiireisin aika markkinoilla
Ilta V – Hämärän aika	Työskennellään niin kauan kuin valoa riittää.
Iltayö VI – Levonaika	Mennään levolle
Keskiyö VII – Vartijan aika	Vain yövartijat valvovat
Aamuyö VIII – Sarastuksen aika	Auringon ja kuun sekä vartioiden vahdinvaihto.

Lohikäärmeiden kadottua Lain ajan loppupuolella valtaosa ihmiskansoista unohti dragoonisen ajanlaskun. He omaksuivat mieluummin viiden kuun tasaiseen kiertoon perustuvan titaanisen ajanlaskun. Ne kansat, jotka edelleen laskivat aikaa dragoonisen kalenterin mukaan, sulauttivat nämä kaksi kalenteria yhdeksi.

Lohikäärmeiden uudella ajalla nuoremmat lohikäärmeet alkoivat laskea ihmisten tapaan tähtivuorojen viikkoja ja viikkojen päiviä. Vanhimmat ja konservatiivisimmat lohikäärmeet eivät koskaan hyväksyneet sellaista pikkumaisuutta kuin päivien laskeminen. Vanhojen lohikäärmeiden vaikutuksesta jopa jotkut nuorista kansoista opettelivat uudelleen laskemaan aikaa dragoonisen kalenterin mukaan. Kuitenkin aikojen saatossa lohikäärmeiden valtakauden hiipuessa alkuperäinen dragooninen ajanlasku unohtui ja vaipui unholaan viimeisten lohikäärmeiden myötä. Jäljelle jäi oikeastaan vain dragoonisen kalenterin ja tähtikuvioiden nimet sekä vuorokauden kahdeksan oktahoria.

Nykyisessä dragoonisessa kalenterissa on vain 8 tähtivuoroa. Ne ovat nimeltään: Lohikäärme, Mestari, Tasapaino, Totuus, Sana, Tuska, Valo, ja Viisaus. Muinaisen dragoonisen kalenterin aikoihin taivaalla oli vielä lisäksi Kaaoksen tähtikuvio, jota kutsuttiin myös Gxotarin tähtikuvioksi. Ristiriitaisten tietojen mukaan se katosi joko Kaaoksen tai Ihmeiden ajalla.

Nykyään dragooninen kalenteri alkaa lohikäärmeen tähtivuoron aikana. Sen sanotaan hallitsevan koko vuotta ja se on poikkeuksellisesti 50 päivää, eikä 45 päivää kuten muut tähtivuorot. Dragooninen kalenteri ei edelleenkään tunnusta kalan tähtikuviota.

Ajanlaskun historia: Titaaninen ajanlasku

Lohikäärmeiden tavoin myös titaanit laskivat aikaa tahollaan. Tosin he eivät kirjoittaneet aikakirjoja, vaan he punoivat mentaalista kronikkaa kollektiiviseen muistiin. Vasta Lain ajalla, kun kirjoitustaito yleistyi jonkin verran nuorempien kansojen keskuudessa, titaanit opettivat maailman ja taivaankappaleiden rytmin heille. Merestä metsiin nousseet haltiat kiinnostuivat ensimmäisenä taivaan kappaleiden harmonisesta rytmistä, Melnin historiasta ja ajankulusta. Vähitellen myös paladrit, puolituiset ja kääpiötkin huomasivat kirjoitetun historian hyödyllisyyden verrattuna suulliseen perimään. Tosin kirjoitustaidon oppiminen oli vain harvojen etuoikeus, ja osittain myös velvollisuus.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, vasta Lain ajan loppupuolella ihminen oppi laskemaan aikaa titaanien tapaan. Lyhytikäiselle ihmiselle ei riittänyt pitkäikäisten rotujen summittainen kalenteri vaan, ihminen kehitti tiiman ja sitä mittaamaan tiimalasin. Erilaisten tiimalasien avulla ihminen oppi mittaamaan paljon pienempiäkin ajan jaksoja. Yleisimpiä aikayksikköjä tiiman jälkeen, ovat vartti-tiima, kotva, tovi ja hetki. Rahvaan suussa vuorokauden ajat, tiima ja sitä pienemmät aikayksiköt ovat vain summittaisia ajanmääreitä, koska tiimalasit ovat arvokkaita ylellisyysesineitä.

Aikakaudet: Hyvin kauan sitten titaanit nimesivät eri aikakaudet merkittävien tapahtumien perusteella. Niiden tietojen pohjalta, mitä ihmiset olivat kuulleet vanhoilta roduilta, he nimesivät omat kulttuurisidonnaiset aikakautensa ja kirjoittivat omat historiansa. Tarinoiden, kronikoiden ja muiden vanhojen kirjoitusten perusteella oppineet ovat yrittäneet kirjoittaa koko ihmiskuntaa käsittelevän kronikan. Näkemyserojen, erilaisten lähtökohtien ja erimielisyyksien takia tästä kronikasta tuli varsin ristiriitainen ja epätäydellinen, mutta aikakaudet saatiin suurin piirtein nimettyä.

Haltiat aloittivat oman historiansa kirjoittamisen paljon aikaisemmin kuin ihminen. He kirjoittivat eniten omaa historiaansa, mutta paljon he tarkkailivat myös muita kansoja. Toisten kansojenkin elämää tarkkailemalla he pystyivät varmistamaan omat lähtökohtansa ja saivat aikaiseksi yhtenäistä linjaa mukailevat kronikkansa. Muiden kansojen kanssa he eivät kuitenkaan halua jakaa tietojaan. Myös kääpiöillä on omat kronikkansa, mutta ne keskittyvät vain kääpiöiden historiaan ja harvoin edes mainitsevat maan pinnalla asuvia kansoja. Samoin on paladrien ja muidenkin kansojen kronikoiden laita.

Ajattomuuden aika
Synnyn aika
Henkien aika
Sitoutumisen aika
Lihan aika
Lihan sotien aika
Kaaoksen aika
Lain aika (Ajan laskun aloittaminen)	2012 vuotta
Vakauden aika	3201 vuotta
Lohikäärmeiden uusi aika	1349 vuotta
Ihmeiden aika (Jälkeen lohikäärmeiden - aika)	408 vuotta
Kolmen kuun aika	211 vuotta

Vuodet: Titaanisen ajanlaskun mukaan Melnin vuodessa on 365 päivää. Vuosi jaetaan neljään vuodenaikaan: kevät, kesä, syksy ja talvi. Vuosi alkaa kolmea päivää ennen kevätpäivän tasausta. Tätä aikaa kutsutaan monissa kulttuureissa Heräämisen ajaksi. Monissa kulttuureissa heräämisen aika on toivon ja uudistumisen aikaa.

Tähtivuorot: Pohjoista yötaivasta kiertelevät yhdeksän tähtikuviota. Vuosi jaetaan yhdeksäksi tähtivuoroksi sen mukaan, mikä tähtikuvio on hallitsevassa asemassa. Monissa kulttuureissa tähtikuvioilla on omat nimensä ja myyttinsä, mutta titaanisen kalenterin mukana ovat yleistyneet tähtivuorojen nimet:

Tiima	3. päivä - kevätpäivän tasaus.
Miekka
Laiva	3. päivä - kesäpäivän seisaus.
Hai
Nuoli	3. päivä - syyspäivän tasaus.
Sauva
Lohikäärme	3. päivä - talvipäivän seisaus. 1.-5. päivä Kalan tähtivuoro
Vartija

Kaikissa tähtivuoroissa on 45 päivää, lukuun ottamatta lohikäärmeen ja kalan tähtivuoroja. Lohikäärmeen tähtivuoro kestää 50 päivää, mutta sen viiden ensimmäisen päivän aikana myös Kalan tähtikuvio on hallitsevassa asemassa. Ennustuksissa, tarinoissa ja magiassa tämä ajan jakso on ainutlaatuinen ja yllätyksellinen. Sanotaan, että historian merkittävimmät henkilöt syntyvät Kalan tähtikuvion alla.

Kymmenes tähtikuvio: Legendoissa ja joissakin kronikoissa puhutaan kymmenennestä tähtikuviosta. Tämä oli Lukin tähtikuvio. Se muistutti hämähäkkiä, ja monien kansojen keskuudessa sitä pidettiinkin pahuuden ja kaaoksen tähtikuviona. Nykyisin sitä ei enää näy, eikä sekään ole varmaa, milloin se katosi. Vanhimmat myytit kertovat, että se syntyi kuin itsestään Suuren Luomisen aikoihin. Kaaoksen ajan loppuun asti sen kerrottiin voimistuneen ja hallinneen taivaita, kunnes se syöstiin sieltä alas. Tämän vanhan myytin mukaan Lukin tähtikuvio syöksyi alas Melniin, samaan paikkaan missä nykyään vallitsee Kaaoksen maa. Toiset legendat kertovat, että se sammui silloin, kun Gxotar kukistettiin. Joidenkin kansojen keskuudessa tarinoidaan, että se ruumiillistui itsensä Kaaoksen Valtiaan maalliseksi kehoksi.

Viikot: Kukin tähtivuoro, Lohikäärmeen ja Kalan tähtivuoroja lukuun ottamatta, jaetaan yhdeksäksi viikoksi. Viikossa on viisi päivää, ja jokainen viikonpäivä on nimetty yhden kuun mukaan. Eräiden kronikoiden mukaan ennen vanhaan Melnin yötaivaalla kulki 5 kuuta: Orna, Kenta, Astar, Duir ja Dinia. Viikon jokaisena yönä kulki yksi kuista kerrallaan. Pyhien kirjoitusten mukaan Guedala oli käskenyt kuita kulkemaan niin. Näin ollen viikonpäivät nimettiinkin vanhojen kuiden mukaan.

Päivät: Viiden kuun aikaan viikon ensimmäinen yö kuului vain Ornalle, joka edelleen valaisee Melnin öitä kelmeällä kajollaan. Ornaa seurasi seuraavana yönä purppura Kenta, joka joidenkin tietojen mukaan nimesi läntisen valtameren Langenneen Kuun Mereksi. Viikon keskimmäisenä yönä taivasta valaisi toinen kadonneista kuista, turkoosin hohtoinen Astar. Viikon toiseksi viimeisenä yönä taivaalla lipui vihreä Duir, joka edelleen vaikuttaa Melnin yötaivaalla. Jokaisen viikon päätti syvän sininen Dinia, joka myöskin edelleen luo maailmaan salaperäistä kajoaan. Kuiden katastrofin seurauksena Kenta ja Astar tuhoutuivat taivaalta. Sen seurauksena Guadalan rytmi sortui, mutta silti viikonpäivien nimet jäivät muistoksi noista ajoista. Monissa kulttuureissa dinia on lepopäivä. Toiset pyhittävät sen jumalille ja toiset kulttuurit uskovat, että silloin ovat vain paholaiset ja noidat liikkeellä.

Orna	Viikon ensimmäinen työpäivä. Symboliikka: Oikeamielisyys
Kenta	Viikon toinen työpäivä. Symboliikka: Petollisuus ja viekkaus
Astar	Viikon kolmas työpäivä. Symboliikka: Kohtalo ja enteet
Duir	Viimeinen työpäivä. Palkanmaksupäivä. Symboliikka: Hedelmällisyys
Dinia	Viikon viimeinen päivä. Lepopäivä. Symboliikka: Mystiikka ja valta

Juhlapäivät: Ehkä yleisimmät juhlapäivät Melnissä liittyvät talvi- ja kesäpäivän seisauksiin sekä kevät- että syypäivän tasauksiin. Kalan tähtivuoro on myös monissa kulttuureissa pyhitettyä aikaa. Sen kruunaa Talvipäivän seisaus, jota kutsutaan myös Kaukaisuksen yöksi. Se on nimetty onnea ja menestystä tuovan Kaukaisuksen tähden mukaan. Tämän tähden voi nähdä ainoastaan kalan tähtivuoron aikana ja talvipäivän seisauksen aikaan se on kirkkaimmillaan. Monissa kulttuureissa Kaukaisuksen yö symboloi toivoa, valon pilkahdusta pimeydessä. Jokaisella kulttuurilla näiden erikoisten päivien lisäksi on omat uskonnolliset pyhänsä tai muuten merkittävät juhlapäivänsä.

Titaanisen kalenterin päivärytmi

Päivänajat: Kuten aikaisemmin mainittiin: ihmisen opittua kalenterin edut, se tarkensi päivät tiimoiksi, varteiksi, kotviksi, toveiksi ja hetkiksi. Vaikka nämä ovatkin summittaisia ajanmääreitä niiden tarkat pituudet edelleen muistetaan opistotasolla ja ehkä Valtiaiden saleissa. Rahvaan keskuudessa vuorokausi jaetaan päivänajoiksi: Aamu, aamupäivä, päivä (tai keskipäivä), iltapäivä, ilta, iltayö, yö (tai keskiyö) ja aamuyö. Nämä ajanmääreet riippuvat täysin asuinseuduista ja jonkin verran ne vaihtelevat paikkakunnittain vuorokauden valoisuuden mukaan.

Ajan mittaaminen: Vuorokaudessa on 24 tiimaa ja joku neropatti on keksinyt, että tiimojen laskeminen alkaa keskiyöstä. Toisin kuin dragoonisen kalenteri oktahorien laskeminen alkaa kukonlaulun aikaan. Rahvaalla, joka tuskin koskaan elämässään ei tule näkemään tiimalasia tai vesikelloa, on omat keinonsa määritellä aikaa. Tunnetuin näistä on aurinko. Kuiden ja tähtienkin asemasta omalla paikkakunnalla pystytään päättelemään paljon. Monissa suurissa kaupungeissa kaupungin vartijat ilmoittavat huutaen tai kelloja soittaen tasatunnit. Maalla tärkeitä ajan mittaajia ovat kotieläimet, kuten esimerkiksi kukko. Myös luonnossa elävät eläimet ovat tarkkoja ajankulusta, ja niitä tarkkailemalla pysyy ajan hermolla.

Tiimoista hetkiin: Yliopistoissa, akatemioissa, kirjastoissa ja laboratorioissa tiiman tarkkuus ei aina riitä. Näitä tilanteita varten on luotu erilaisia tiimalaseja ja vesikelloja. Tiima on opistotasolla perusaikayksikkö. Se on jaettu vartteihin eli neljännes tiimoihin kuten nimikin jo kertoo. Vartti on jaettu kolmeen osaan, jota kutsutaan kotvaksi. Vuorostaan kotva on jaettu viiteen lyhyempään aikayksikköön, joka on määritetty toviksi. Kaikkein pienin aikayksikkö (välitöntä lukuun ottamatta) on hetki. Näistä jokaiselle aikayksikölle on määritelty oma kestonsa. Esimerkiksi hetki on tyypillisin aika väli kun vesikellossa pisara putoaa.

Aikayksiköt

Vuorokausi (24 tuntia)	24 Tiimaa
Tiima (60 minuuttia)	4 Varttia
Vartti (15 minuuttia)	3 Kotvaa
Kotva (5 minuuttia)	5 Tovia
Tovi (60 sekuntia)	6 Hetkeä
Hetki (10 sekuntia)	Vesikellon pisaran aikaväli

Kolme kohtalotarta

Kuut ovat aina olleet tärkeä ajanmäärittämiskeino. Velhoille, papeille ja shamaaneille kuilla ja niiden kierrolla on omat mystiset merkityksensä, rituaalinsa ja salaisuutensa. Kuihin liittyy paljon taikuutta, uskomuksia ja enteitä. Monet tarinat ja legendat kertovat Isä ajan kolmesta tyttärestä ja heidän taikavoimistaan. Toisinaan tarinoiden kohtalottaret auttavat kuolevaisia ja toisinaan rankaisevat heitä. Näillä sadunhohtoisilla kuuttarilla on paljon myös arkisempiakin merkityksiä. Esimerkiksi talonpojille ja merimiehille kuilla on aivan erityinen asema. Kuiden mukaan ihmiset tietävät milloin kannattaa istuttaa vilja maahan ja milloin se on parasta korjata. Kuiden kierto kertoo rakentajalle, että milloin on hyvä aika kaataa puuta taloa varten. Kuiden perusteella ihmiset käyvät metsällä ja kalassa, poimivat yrttejä ja perustavat perheitä. Merillä kuiden ja tähtien mukaan pystytään suunnistamaan. Kuidenkierto säätelee vuorovesiä ja niiden mukaan rantaudutaan ja lähdetään avovesille. Kuita tarkkailemalla pystytään jopa ylittämään normaalisti ylipääsemättömiä riuttoja ja karikoita.

"Aika, se ikuinen ukko, kädessään sauva,
mikä mennyttä, tätä ja tulevaa paimentaa.
Hänen tyttärensä, kolme kohtalotarta,
istuvat ikuisuuksien risteyksessä,
kehräten, muovaten ja katkoen,
kuolevaisten kultalankaa."

- Chorne Thanes -

Orna Tämä on suuri luunvalkea kuu. Sen kiertoaika on 24 päivää. Se on kaikkein lähimpänä Melniä, joten se näyttää kaikkein isoimmalta. Orna valaisee kaikkein eniten ja myöskin vaikuttaa vuorovesiin voimakkaimmin. Koska Orna valaisee eniten, se mielletään valon ja oikeudenmukaisuuden edustajaksi. Orna antaa myös ymmärtää, että se on kaikkein vahvin, koska se joskus "syö" sisarensa. Merimiehet ovat ottaneet Ornan onnentuojaksi, koska tämä vaikuttaa vuorovesiin eniten. Ornan kierron mukaan merimiehet päättelevät tuulet ja matkan onnistumisen.

Duir Hän on vehreys ja hedelmällisyys. Hän on äitimaan sisar, niin kuin joissakin maakulteissa uskotaan. Duir on vihreä ja toiseksi suurin kuu. Se näyttää olevan kooltaan noin neljänneksen pienempi kuin sisarensa Orna. Duirin valo ei ole läheskään yhtä voimakas kuin Ornan mutta sen vihreys luo intuaalien mieliin rauhallisuutta. Duir vaikuttaa eniten intuaalien psyykeeseen, siksi jopa jotkut mentalistitkin kunnioittavat tai palvovat sitä. Duirin kiertoaika kestää 6 päivää kauemmin kuin sisarensa Ornan eli 30 vuorokautta. Duirin sanotaan tuovan mukanaan hyvän ja runsaan sadon, siksi maanviljelijät paljon palvovat sitä An’Gaian ohella.

Dinia Syvän sininen Dinia Voittaa mystisyydessään ja arvoituksellisuudessaan, jopa itse yönkin. Tämä sininen sisar luo lähes näkymättömän sinisen sävyn maan pinnalle. Sanotaan, että ainoastaan magia-herkät silmät voivat nähdä Dinian valossa sellaisia asioita, joita muut eivät koskaan pysty näkemään. Dinia inspiroi taiteilijoita, valvottaa ihmissusia ja muovaa maagisia voimia. Jotkut sanovatkin, että Dinia on kiinteytynyttä magiaa. Se on etäisin ja "pienin" kuista, mutta monet muistavat aina lisätä, että "se on myöskin henkisesti voimakkain." Tämä muistutus johtunee lievästä pelon sävyttämästä kunnioituksesta Diniaa kohtaan. Sen kierto Melnin ympäri kestää 36 päivää. Viikon viides päivä on nimeltään Dinia ja se on lepopäivä.

Nykyään nämä kolme sisarusta matkaavat öistä taivaankantta omaa tahtiaan. Ehkä he ovat kolme kohtalotarta. Nuori ja kaunis, kypsä ja hedelmällinen ja iäkäs ja viisas. Maagien kirjoissa näiden kuiden voimakkuus määräytyy sen mukaan, kuinka iso se on. Myös kuun korkeus ja suhde vallassa olevaan tähtikuvioon vaikuttaa maagisiin auroihin. Sitä hallitsevampi kuu on, mitä korkeammalla se käy yön aikana.

Kuun koko

Kuu	Kasvaa	Täysi	Pienenee	Mustakuu	Kiertoaika
Orna	1-10	11-12	13-22	23-24	24 vrk.
Duir	1-13	14-15	16-28	29-30	30 vrk.
Dinia	1-16	17-18	19-34	35-36	36 vrk.

Kuun korkeus

Kuu	Nousu	Korkeus	Lasku	Matala	Hallinta
Orna	1-6	7-12	13-18	19-24	9. päivä
Duir	1-7	8-15	16-22	23-30	11. ilta
Dinia	1-9	10-18	19-27	28-36	13. yö

Uusikuu: Tällä tarkoitetaan kuun ensimmäistä sirppiä, jonka ihmiset pystyvät näkemään paljaalla silmällä. Uusi kuu on intohimon (Dinia), rakkauden (Duir) tai toivon (Orna) aikaa kyseisestä kuusta riippuen.

Puolikuu: Kun kuusta näkyy vain puolet, sitä sanotaan puolikuuksi. Puolikuiksi kutsutaan molempia sekä kasvavia, että pieneneviä kuita. Kasvava puolikuu on nuoruuden, oppimisen, etenemisen ja kasvun aikaa kaikkien kuiden suhteen. Pienenevä puolikuu vanhuuden, viisauden ja rauhoittumisen aikaa kaikkien kuiden suhteen.

Täysikuu: Täydenkuun aikaan kuu näkyy kokonaisuudessaan täyteläisen pyöreänä. Kuu saattaa näyttää täydeltä jopa kahtena yönä, mutta uudenkuun sirpistä pystytään laskemaan tarkka täydenkuun yö tai päivä. Täysikuu on henkisen voiman, mystiikan, salaisuuksien (Dinia), hedelmällisyyden, vehreyden, naiseuden (Duir), fyysisen voiman, valkeuden ja ihmeiden (Orna) aikaa.

Viimeinen sirppi: Tämä on se yö, jolloin kuu näkyy viimeisen kerran ennen pimenemistään. Viimeistä sirppiä saatetaan sanoa myös ”vanhaksi kuuksi” tai ”kuolevaksi kuuksi.” Tämä on enteiden, varoitusten ja pelkojen aikaa kaikkien kuiden suhteen.

Kuuton: Tämä on yö (tai päivä), jolloin kuu on kokonaan näkymättömissä. Haltioiden kuukalentereissa tätä vaihetta ei esiinny lainkaan, koska haltioiden tarkat silmät pystyvät erottamaan ainakin kuiden ääriviivat aina pilvettöminä öinä. Tämä on pelon, epätoivon (Orna), kuoleman, pilaantumisen (Duir), unen ja katoamisen aikaa (Dinia).

Aurinko

Quaithu on Melnin valon ja lämmön lähde. Quaithun muodostaa kaksi yhtä suurta aurinkoa, joista toinen on punainen ja toinen puhtaan valkoinen. Yhdessä ne muodostavat normaalin päivänvalon. Auringot kiertävät toisiaan hitaasti ja hyvin lähekkäin. Maahan Quaithu ei näytä kahdelta eri auringolta vaan sen muoto vaihtelee aina soikeasta pyöreään. Toisen auringon ollessa toisen edessä, on edessä olevan auringon valo hieman voimakkaampaa. Tämän takia Melnissä voidaan havaita erittäin hidas valon "sykkiminen", jonka uskotaan olevan Melnin sydämen sykkeen mahtia.

Aurinkojen vuosi on aika jolloin auringot kiertävät toistensa ympäri. Näin ollen aurinkojen vuosi on 233 päivää. Ja Melnistä nähtynä auringon kasvu pyöreästä soikeaan kestää noin 29 päivää (eli 29 päivää ja 3 tuntia). Koska Meln kiertää kaksoisaurinkoa eri suuntaan kuin auringot toisiaan, aurinkojen kierto vaikuttaa nopeammalta, kuin mitä se todellisuudessa on.

Kommentoi tätä tekstiä tai Anna arvosana tälle tekstille:

-12345678910