Filosofiat

Maailmassa on monia uskontoja ja vieläkin useampi tapa uskoa jumaliin. Yhden käsityksen mukaan jumalat loivat maailmankaikkeuden ja sinne erilaisia rotuja elämään keskenään. Ajattelevat rodut voivat siis vain kysyä miksi tämä kaikki vaiva? Mihin tämä kaikki johtaa ja mikä on tämän kaiken päämäärä?

Koska intuaaleja (älykkäitä olentoja) on niin moneen veneeseen, on jokaisessa veneessä myös omat perusarvonsa ja ajatuksensa. Nämä ovat kulttuurit. Vastaavasti kulttuurin peruslähtökohta on uskonto. Uskonnot, eli jumalat ja korkeimmat vihityt, päättävät siitä miten heidän kansansa tulisi elää. Mitkä asiat on oleva pyhää ja pakollista ja mikä on oleva syntistä ja kiellettyä. Näistä seikoista voidaan päätellä, että jumalatkaan eivät ole täydellisiä. Mahdollisesti heillä on jotain pelkoja ja sen takia on kansoille asetettu omat määräyksensä ja kieltonsa.

Ateismi

Ateistisen ajattelumallin mukaan, jumalia ei ole olemassakaan. He ovat sitä mieltä, että jumalat ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta ja pappien luomia pelottelukeinoja. Intuaalin mentaliteettiinhan kuulu pelko ja usko johonkin suurempaan. Ateistit väittävät, että papit ovat vain mahtavia velhoja, jotka ovat hämmästyttäneet tavallista kansaa tempuillaan ja väittäneet niitä jumalan teoiksi. Ateisti selittää maailman ja rotujen synnyn ja olemisen puhtaaksi sattumaksi.

Fennismi

Tämän ajattelutavan on julkituonut Fennoli niminen puolituisfilosofi. Fennoli sai suurta huomiota ja paljon temppeleiden vihaa osakseen, koska hän oli tunnetuin filosofi puolituisten keskuudessa. Fennoli eli Lohikäärmeiden uudella ajalla. Hänet uhrattiin, silloisen valtauskonnon, Loi'Iathan alttarilla.

Fennoli oli päätynyt siihen lopputulokseen kuten ateistitkin, että intuaalit syntyivät sattumalta. Intuaalien tarve uskoa johonkin suurempaan, synnytti jumalat. Tämä perustuu siihen, että Fennoli uskoi intuaalin rajattomaan mentaaliseen kapasiteettiin. Fennolin kuuluisin fraasi oli, että "Tahto kuivattaa vaikka valtamerenkin." Hän tutki paljon joukkohysteriaa, mikä olikin yleistä tuona aikakautena.

Jos yksi mieli on rajaton niin silloinhan, yhden kansan yhteisusko voi luoda kokonaisen jumal-olennon hallitsemaan tätä kansaa. "Siihen tarvitaan vain joukko typeryksiä, yksi hullu vallantavoittelija yllyttämään ja massahysteria." Kuten Fennoli kirjoitti jo ensimmäisessä kirjassaan: "Jumalten tiet ajatuksiin." Fennismi ajattelee, että jos jumaliin ei uskota, ne kuolevat ja katoavat olevaisuudesta. Ihmisten usko on tavallaan jumalten ruokaa eli mannaa (jota myös manaksi kutsutaan.) Fennolin mukaan magiankäyttäjät käyttävät itse tätä manaa loitsuihinsa, ja siksi ovat eräältä kannalta ajateltuna arvottomia jumalille. No heidän arvonsa perustuukin käännytykseen ja johdatukseen. Fennoli väittää myös, että kaikilla intuaaleilla on enemmän tai vähemmän tätä manaa, josta jumalat elävät. Fennismi on erittäin suosittu ajattelutapa psyykikoiden keskuudessa.

Galantismi

Galandol on jalohaltia-filosofi. Hänkin vaikutti Lohikäärmeiden uudenajan loppupuolella, muutama vuosikymmen Fennolin jälkeen. Galandol oli jopa haltiaksi voimakas velho ja kansansa keskuudessa hän oli varsin epäsuosittu. Sanottiin, että hänessä virtasi ihmisverta, koska hän oli fanaattisen kiihkeä magian ja myöhemmin filosofiansa suhteen. Henkisesti hän suistui tasapainosta ja alkoi vääjäämättä vajota mielipuolisuuteen. Galandol alkoi haalia tietoa yhä enemmän ja enemmän. Mikään muu kuin mahti ja tieto ei merkinnyt hänelle yhtään mitään. Koska hän alkoi käydä vaaralliseksi, hänet ajettiin maanpakoon haltioiden keskuudesta.

Hän ajautui tiedon perässä etelään aina vanhaan Garbondariin (muinainen pieni ja rikas valtio ja magian tyyssija.) Siellä Galandol tutustui erääseen fennismilahkoon, joka herätti hänessä toisen fanaattisen pakkomielteen. Hän alkoi tutkia uskontoja ja jumalia. Sanotaan, että hän liikkui paljon vierailla tasoilla, jopa jumalten olemassaolon-tasoilla. Matkoillaan hän kehitti ajatuksen, että jumalat ovat vain korkeampia olentoja ja yhtälailla kuolevaisia, kuin muutkin intuaalit. Jumaliksi kutsutuilla olennoilla on vain pidempi elämä kuin muilla. "Aivan kuten ihmisestä saattaa tuntua, että haltiat eivät kuole koskaan, niin haltioista tuntuu, että lohikäärmeet elävät ikuisesti. Lohikäärmeet saattavat kuvitella jumaliksi kutsuttuja olentoja ikuisiksi ja nämä kutsuvat omia jumaliaan ikiaikaisiksi."

"Ihminen näkee "luojansa" jumal-olentona. Ihmisellä on koira, joka ajattelee isäntäänsä jumalana. Koiran kirppu vastaavasti näkee koiran kaikkein korkeimpana olentona. Tämä näkemys on kultainen kehä ja jossain vaiheessa ihmisten jumalten jumalten jumalat palvovat kirppujen loisien loisia omina jumalinaan."

Kehäteoria vaan ei päässyt ikinä täyttä kierrosta, koska Galandolin puheiden perusteella minkään olennon ikä ei riitä tutkimaan "täyttä ympyrää." Galandolin mukaan maailmankaikkeus luottaakin siihen lähtökohtaan, että totuus ei koskaan tule julki. Totuus on kaiken elämän ja olemisen turhuus ja hyödyttömyys, joka elättää maailmankaikkeutta. Teorian mukaan mikään yksittäinen olento ei saa siitä mitään muuta kuin olemisen tuskaa ja toivoa paremmasta. Kilpaileminen on maailmankaikkeuden paras keino, jolla yksittäinen olento saadaan nauttimaan tästä suuresta valheesta ja illuusiosta, jota kutsutaan elämäksi.

Galandolin olemattomuusteoria

Suora lainaus Galandolin muistiinpanoista:
"Jumalten tasoilla onnistuin valmistamaan loitsun, joka kadottaa esineen, asian tai olennon olemattomuuteen. Loitsun kohde katoaa, eikä kukaan muista sitä, eikä sen vaikutuksia mihinkään maailmaan. Aivan kuin kohdetta ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Myönnän olevani riippuvainen tämän petollisen elämän "huumeesta," koska haluaisin kadota ikuiseen lepoon ja rauhaan mutta muistiinpanoni ja oppini tahtoisin jättää jälkipolville. Jos loitsuni toimii, se tulisi häviämään minun mukanani, kuten kaikki tutkimukset ja tieto, jonka olen koonnut. Tämä "elämisen haluksi" kutsuttu vaisto on niin petollisen voimakas, että siltä ei voi välttyä. Sanotaan että, jos joku onkin onnistunut pääsemään tuosta olemisen sietämättömyydestä, hän ei ole voinut jättää siitä minkäänlaisia todisteita: ei menneeseen ei nykyisyyteen, ei tulevaisuuteen eikä edes ajan ulkopuolelle. Jos todisteita löytyisi ne todistaisivat vain hänen olleen väärässä. Pirullinen elämä."

Galandol asetti koe-esineeksi toisen hanskansa. Avustajansa, hän siirsi ajanvirran ulkopuolelle staattiseen tilaan eli staasiin, jotta avustaja voisi todistaa hänen olemattomuusteoriansa. Heitettyään loitsun, Galandol unohti edes laittaneensa avustajan staasiin ja vasta pitkän ajan päästä hän löysi avustajansa sattumalta ja palautti tämän takaisin ajanvirtaan. Silloin avustaja kertoi Galandolille kaiken ja he todistivat puoli-olemattomuusteoriaa itselleen. Galandolin toinen hansikas (eli koehansikkaan pari) oli kuin melkein valmistettu hansikas mutta työ oltiin jätetty kesken. Tässä Galandolin olemattomuusteoriassa on vain yksi arvoitus: Siirtääkö Galandolin loitsu kohteen vain ulos ajasta vai peräti pois olemassaolosta. Ajan ulkopuolella ei kuitenkaan voi olla olemattomuutta, koska avustaja saatiin takaisin.

Todeismi

Todeismi on filosofioista vanhimpia. Se uskoo Jumalien kaikenkattavuuteen ja rajattomuuteen. Ainoat rajat, joita jumalilla on, ovat jumalten itsensä asettamia. Todeismi on uskontojen keskuudessa kaikkein yleisin. Sen ajattelumallin korkeimmat ilmentymät ovat olevaisuus ja sen vastakohta olemattomuus. Olevaisuuden ainoa päämäärä on olla olemassa ja olemattomuuden ainoa pyrkimys on kadota. Jumalat ovat tämän hierarkian keskitasolla ja epäorgaaninen materiaali on alimmalla olemisen tasolla.

Kaikki, minkä intuaali voi käsittää, on olemassa. Olemattomuutta on mahdoton kuvitella, koska silloin se on mielikuvituksissa eli se on olemassa. Hyvyys ja pahuus ovat vain olevaisuuden aseita olemattomuutta vastaan. Ne kuuluvat olevaisuuteen ja niiden kuuluu taistella keskenään. Olevaisuus on kaiken harmonia.

Todeismin loi aikojen alussa ThoDemus. Hän taisteli jumaluudestaan ja itse aika kohotti hänet jumaluuteen. Hänestä tuli kaiken tiedon vartija mutta hänen tehtävänsä oli myös kertoa jumalista, jotka loivat maailman. Todeismiin kuuluu hyvin voimakkaasti ajatus, että kaikella on tarkoituksensa. Todeismiin kuuluu myös usko, että suuremmat jumalat voivat kohottaa kuolevaisia ikuisuuteen tai jopa jumaluuteen. Jumaluuden tavoittaa sillä, että pääsee lukemaan "Kaiken Tarkoituksen Kirjaa."

Riippumattomien mentalistien valasteoria

Mihin jumalat kuolevaisia tarvitsevat, jos ne ovat mahdissaan käsittämättömän vahvoja? Mitä kuolevaiset ovat jumalille? Erään psyykikoiden valasteorian mukaan jumala on valas ja kuolevaiset ovat pieniä kaloja, joita valaat syövät. Tässä teoriassa todellinen ”mana” onkin lähtöisin intuaaleista ja jumalat ovat vain loisia. Valasteorian mukaan intuaalien sielu on se todellinen voima, mutta intuaali eivät osaa käyttää sitä. Tarkemmin sanottuna intuaalit eivät luota itseensä tarpeeksi uskaltaakseen edes yrittää. Tämä teoria selittäisi historian henkilöiden nousun jumaluuteen. Teoriassa nämä kuolevaiset pystyivät irrottautumaan totutuista ajattelumalleista senkin uhalla, että he saivat yhteiskuntien kateuden ja vihan niskoilleen. ”Intuaalit eivät kestä suuruutta keskuudessaan.” Tämä vanha sananlasku ilmenee esimerkiksi taiteissa: Vasta taiteilijan kuoltua, hänen töitään aletaan arvostaa.

Jumaluuksien ja kuolevaisten välillä tämä näkyy siinä, kun esimerkiksi Protairin kohdalla kuolevaisena hänen elämänarvojaan pilkattiin. Se oli Lain aikaa, kun hän eli. Silloin vallassa olleet tavat edustivat teennäisyyttä, harmaita ihmismassoja, salakavalaa valtataistelua, itsekkyyttä, heikompien hyväksikäyttöä ja kieroilua lakipykälien mukaan. Protair kyllästyi siihen ja hän otti periaatteensa elämänsä tukirangaksi. Hän joutui moniin koetuksiin ja lukemattomiin taisteluihin periaatteidensa takia. Hänen rehellisyytensä, kunniallisuutensa ja jaloutensa oli suuri naurun aihe, missä ikinä hän kulkikaan. Protair yksinään uhmasi ajan henkeä ja luonnollisesti hänen aikalaisensa eivät hyväksyneet tätä aatetta. Mahdollisesti oli niitä, jotka arvostivat Protairin aatteita. Nähtyään sen pilkan ja tuskan, joka Protairin osaksi koitui, he mieluummin pysyivät pilkkaajalauman seassa. Ajan hengen mukaan intuaalit olivat sellaisia, että joko oli heidän puolellaan tai heitä vastaan. Välivaiheita ei ollut. Suoraan sanottuna tällainen kaksijakoisuus on vaikuttanut aina. Jokaisena aikakautena sitä on ilmennyt enemmän tai vähemmän. Vasta Protairin kadottua ihmiset alkoivat pikkuhiljaa myöntää itselleen, että se aikakausi tarvitsi Protairin aatteita. Näin ollen heidän sydämiinsä syntyi myös ylevyyden kaipuu. Lain ajan loppupuolella näistä pilkkaajista alkoi muodostua pieniä ryhmiä, jotka julistivat Protairin aatetta. Minkä takia tämä tapahtui vasta sen jälkeen, kun Protair oli kadonnut? Oliko syynä kateus Protairin henkistä suuruutta kohtaan? Oliko Protairin henkinen vahvuus jonkinlainen haaste väkijoukoille? Miksi erilaisuus pitää aina lannistaa? Viekö yhden intuaalin onnistuminen aina jotain muilta pois? Onko se kateuden alku?

Erilaisuus on valasteorian avaintekijä. Toinen tärkeä vaihe on tunnustaa erilaisuutensa ja tunnistaa se itsessään. Kahta samanlaista olentoa ei missään tapauksessa Melnissä ole. Yksi tärkeä tekijä on myös rohkeus kokeilla mahdollisuuksiaan ja rohkeus uskaltaa epäonnistua. Valasteorian mukaan nämä seikat murtavat intuaalin mielen kehämäisen toistuvasta ajatusmallista. Valasteorian mukaan kateus on suurimpia rajoittavia tekijöitä intuaalien henkisessä pienuudessa. Kateuden sanotaan syövän sielua ja henkisiä voimavaroja. Riippumattomat mentalistit sanovat, että intuaalien elämä kuluu kadehtiessa. Heidän filosofiansa perustuukin sisäisen kateuden voittamiseen.

Valasteoria puhuu siitä, että intuaalin pitää vapautua parvikäyttäytymisestä. Kun valas näkee pikkukalaparven, se pyrkii heti siihen suuntaan. Valaan tavoite on ahmaista niin monta kalaa kerrallaan, kuin mahdollista. Kun yksi pikkukala uskaltaa lähteä kalaparvesta, valas ei välttämättä edes huomaa sitä. Sen pikkukalan tiellä on monia muita vaaroja, mutta jos se pystyy välttelemään vaaroja tarpeeksi kauan, sillä on mahdollisuus kasvaa valaaksi. Tässä vaiheessa se itse alkaa metsästää kalaparvia, eikä se ole loppujen lopuksi yhtään sen parempi kuin muutkaan valaat tai pikkukalat. Pikkukalat ovat riippuvaisia toisistaan ja valaat ovat riippuvaisia pikkukaloista. Tämän takia riippumattomat mentalistit pyrkivät kasvattamaan ’henkistä minäänsä’ niin paljon, kuin on mahdollista henkilökohtaisten voimavarojen puitteissa.

Uskontojen yleinen hierarkia

Seurakunta on yhteisö, jossa kokoontuu samalla tavalla ajattelevien intuaalien ryhmä. Seurakunta voidaan karkeasti jakaa kolmeen seurakuntalaisryhmään: Maallikot, valaistuneet ja vihityt.

Maallikot muodostavat suurimman osan seurakunnasta (noin 90% seurakunnasta.) He ovat rahvas ja oppimaton väki. Heille järjestetään hengenpalveluja; siunauksia, suojelusta, lohtua ja "valmiiksi pureskeltua" tietoa. Vastaavasti rahvas maksaa kirkolle kirkollisveroa, joka on neljännes seurakuntalaisen tuotosta. Kirkko toimii myös moraalisen oikeuden varjelijana. Yhteiskunnan sisäinen oikeuslaitos (eli aateliset) hyväksyttävät kaikki lakisäädöksensä kirkolla.

Valaistuneet ovat pappeja, jotka työskentelevät kirkoissa, luostareissa ja temppeleissä. Valaistuneita on noin 7% seurakunnan väkimäärästä. He ovat niitä, jotka järjestävät jumalanpalvelukset. Valaistuneet huolehtivat kirkon verotuksesta, "väestönlaskemisesta" (epämääräinen käsite) ja he opettavat aatelisten lapsia ja tulevia pappeja. Valaistuneet eivät tee ihmetekoja. Mutta heidän ei tarvitse kuitenkaan maksaa kirkollisveroa.

Vihityt ovat korkeamman luokan pappeja. Vihityksi ei voi opiskella, jos kokelaalla ei ole jumalan lahjaa. Vihityt ovat niitä, jotka pystyvät ihmetekoihin. Koko seurakunnasta heitä ei ole kuin 3%. Joten he ovat erittäin arvokkaita seurakunnilleen ja jumalilleen. Vihityt ovat jumalien todistuksia olemassaolostaan. Vihityt johtavat kirkkoja ja voivat perustaa alaisseurakuntia. Monet vihityt vain kiertelevät maailmalla käännyttäen ihmisiä, suorittaen kirkon asioita ja toimien jumalansa kätenä. Kierteleviä vihittyjä voidaan kutsua, joko temppeliritareiksi tai pyhiksi vaeltajiksi.